Pantiin toimeen kaikellaisia huvituksia, ritarileikkejä ja turnauksia. Likeiset herraskartanot olivat kilvan kutsumassa kuningasta vierailulle ja hän saapuikin suuren saaton kanssa, jossa oli ritareja ja herroja.
Komeita ja iloisia kekkerejä oli yhtämittaa; turnauksiakin pidettiin useita ja maan ylhäisten perheiden läsnäollessa kilpailivat jalot herrat saavuttaakseen kallisarvoista palkintoa.
Kuningas itse oli mitä parhaimmalla tuulella. Hän näki mielellään ruusujen nousevan nuorten poskille ja koska hän huomasi, että täällä oli enemmän morsiamia kuin kosijoita, niin päätti hän ruveta puhemieheksi ja silloin olivat turnaukset hänelle aika suureksi avuksi. Komea asu, sotainen ryhti ja saavutettu voitto varasti monelta nuorelta neitoselta sydämen, ja ritari, joka ei köyhänä ollut uskaltanut liketä mielitiettyään, sai kuninkaalta apua. Siten tapahtui joukko odottamattomia kihlauksia aatelisperheiden kesken.
Täällä näki Kustaa ensi kerran nuoren tytön, joka teki häneen voimakkaan vaikutuksen. Se oli miltei vielä lapsi, joka loi häneen ihmettelevät silmänsä, mutta hän tunsi, että hän iätpäivät väsymättä olisi voinut niitä katsella. Sitte tuli hänelle muuta ajattelemista, mutta jälkeenpäinkin hän monasti näki edessään nuo kirkkaat lapsensilmät.
Tavattoman hauskaa oli hänestä toimittaa uskollisia ystäviään hyviin naimisiin. Ja hän huomasi, että isät, jotka olivat hakeneet hänen suosiotaan, mielellään heittivätkin naimapuuhat hänen huolekseen. Hän taas ryhtyi niihin suurella ilolla.
Mutta pian loppui ilonaika. Taalaihin täytyi lähteä käräjänpitoon. Siellä yllyttivät papit ja munkit kansaa, syyttäen kuningasta siitä, ettei hän muka noudattanut Ruotsin lakia. Taalain miehet odottivat sotajoukkoja Norjasta ja raivasivat niille jo tietä tunturien poikki. Jo oli aika Kustaan ryhtyä toimeen.
20.
KUOLEMA ON SYNNIN PALKKA.
Richissa eli onnen ja rakkauden huumeessa. Niilo oli hänen herransa, hänen jumalansa, hän ei kaivannut muita eikä uskonut muihin.
Taalainjunkkaria ei, kumma kyllä, laisinkaan häirinnyt se korkea asema, johon Richissa oli hänet nostanut; hän rupesi vähitellen katselemaan asioita hänen silmillään; koska kerran Richissa häntä jumaloi, niin hän epäilemättä oli erinomainen olento, eikä kukaan rikkonut tätä hänen mielikuvaansa, sillä Grym oleskeli yhä vielä Taalaissa.