— Sitä ei kukaan usko, sanoi hän sitte.
— Mutta se näytetään toteen.
— Jos voidaan?
— Epäilettekö?
— Kyllä, epäilen, vastasi Grym, rajusti nauraen.
— Älä kuule häntä, Richissa, huusi taalainjunkkari ja tarttui kiihkeästi hänen käsiinsä.
Mutta Richissa ei kuullut hänen sanojaan. Hänen poskensa hehkuivat ja ääni vapisi vihasta.
— Ja te, jonka hän on tomusta korottanut ja jolle hän on ylhäisen luottamuksen antanut, te julkeatte häntä panetella! Minä olen monasti sanonut, ettette ole hänen ystävyytensä arvoinen, minä olen pyytänyt häntä ajamaan teidät pois, mutta hän on vastannut, että lupaus häntä sitoo.
— Se lupaus, etten minä paljastaisi hänen elämänsä suurta salaisuutta.
— Richissa, ole armollinen! pyysi taalainjunkkari.