— Etkö tahdo että minä saan sen tietää?
— En!
— Sitte en minäkään tahdo. Sydämeni sanoo, ettet sinä koskaan ole alentunut tekoon, jota sinun tarvitsee hävetä.
Ja Richissa suuteli hänen otsaansa ja hyväili häntä kuin lasta.
— Tämä on toki liikaa, huudahti Peder Grym, — hän on suurempi valehtelija kuin minä!
Mutta silloin nousi taalainjunkkari.
— Mene tiehesi, huusi hän epätoivoissaan. — Sinä olet jo tehnyt minut kyllin onnettomaksi, anna ainakin hänen säilyttää uskonsa ja rakkautensa äläkä tahri sitä pahoilla silmilläsi ja ilkeällä kielelläsi!
— Vai niin, koska minä olen tiellä, niin kyllä menen, mutta ensin minä Ruotsin tulevalle kuningattarelle pyydän kertoa, että Björkestan pitäjässä Vestmanlannissa…
— Ole vaiti!
— Valtioneuvos Knut Antinpojan luona Öknassa…