— Oletko vaiti, taikka…! Hän karkasi ylös ja veti tikarin tupestaan.
— Rakas Niilo, eihän tuo juttu liikuta minua eikä sinua. Anna hänen kertoa se loppuun, niin hän menee.
— Niin, mutta ennen en menekkään! puuttui Grym puheeseen.
Taalainjunkkari heittäysi polvilleen ja kätki kasvonsa Richissan helmaan.
— Puhu sitte! virkkoi hän.
— No niin, siellä palveli tallirenki, piian poika, äpärälapsi tietysti.
Taalainjunkkari vapisi mielenliikutuksesta.
— Niilo, rakas Niilo!
— Se oli oikea voro tuo tallirenki. Ensin hän varasti Knut Antinpojalta 50 markkaa, sitte Niilo Krummelta Örboholmissa en edes tiedä kuinka paljon.
— Luuletteko että tuo minua liikuttaa?