— Odottakaa, odottakaa, lopussa kiitos seisoo. Sitte hän pakeni Taalaihin ja siellä mestari Knut ja piispa Sunnanväder saivat hänet käsiinsä. Ja kun he häntä oikein muokkasivat ja takoivat, niin tuli pitkästä Jönsistä Niilo Sture.

— Tarkoitatteko että…

— Että teidän puolisonne ja Björkestan Jönssi ovat sama mies. Juuri niin!

— Ette toki mahtane luulla, että minä uskoisin teitä? sanoi Richissa ylpeästi ja nousi.

— Vastaappa sinä, Björkestan Jönssi? Taalainjunkkari oli noussut.
Hän oli kalman kalpea ja piteli kiinni tuolista, jottei kaatuisi.

— Lupasittehan mennä lopetettuanne. Menkää nyt! sanoi Richissa ja teki käskevän liikkeen.

— Minä teen mitä tahdon!

— Tule, sanoi Richissa miehelleen, — en enään tahdo olla tuon miehen likeisyydessä.

— Teidän ei tarvitsekaan. Kyllä minä menen, sillä nyt olen sanonut teille totuuden.

Grym läksi.