— Niilo, virkkoi Richissa, heidän jäätyään kahden. Taalainjunkkari heittäysi hänen jalkainsa juureen.

— Eroa tuosta miehestä!

— Hän ei minusta enään välitä.

— Oletko varma siitä?

— Kyllä, sillä hän luulee onneni tähden laskeneen.

— Siksi että se hetkeksi on peittynyt pilviin.

— Entä sinä, Richissa?

— Ethän toki uskone minun epäilevän?

— Mutta hänen puheensa…

— Etkö ymmärtänyt tarkoitusta… hän tahtoi meidät eroittaa, mutta siinä hän ei ikinä tule onnistumaan.