— Te olette paatunut pahantekijä ja ansaitsette tuhansin kerroin sen rangaistuksen, joka teitä odottaa.
— Sitä asiaa voi yksin Jumala arvostella.
— Me hänen palvelijoinaan sen teemme. Ja tämän nojalla sekä hänen käskystään, tuomitsen minä teidät huomenna poltettavaksi roviolla. Suokoon Jumala, että ne tuskat, jotka teitä odottavat, edes jossakin määrin sovittaisivat rikoksenne, jotteivät helvetin tuskat teitä voittaisi!
Cecilia alkoi horjua, hän oli miltei kaatumaisillaan, mutta nähdessään Grymin, joka riensi häntä tukemaan, tointui hän hiukan.
— Saanko nyt mennä? kysyi hän.
— Tulkaa! sanoi Grym vapisevalla äänellä.
— Onko teillä joku toivomus? kysyi tuomari.
— On. Päästäkää minut näkemästä tuota miestä lausui hän, osoittaen
Grymiä.
Tämä lamautui kuin ukkosen nuolesta ja muuan palvelevista veljistä saattoi Cecilian hänen huoneeseensa.
Epätoivon lannistamana vaipui Cecilia maahan, hän ei enään voinut ajatella, elämän ja kuoleman sekainen horrostila oli hänet vallannut. Häntä niin väsytti, hän niin halasi pois tästä elämästä.