Ritarit hämmästyivät hänet nähdessään siihen määrään, etteivät lausuneet sanaakaan.
Kääpiön vilkkaat silmät kiertelivät pitkin huonetta, vihdoin pysähtyäkseen molempiin ritareihin. Hän laski käden sydämelleen ja teki syvän kumarruksen. Junkkari purskahti suureen nauruun. Lääniherra kysyi:
— Kuka sinä olet?
— En kukaan, vastasi heikko ääni.
— Mistä tulet?
— Ulkoa.
— Hän se toi kirjeen, vastasi Torkel.
— Mutta nainen ei sanonut, että se oli kääpiö joka antoi hänelle kirjeen.
— Seisoin kannon nenässä, kun hän minut näki.
— Mistä sait kirjeen? kysyi junkkari.