— Heitäkö kohtaan? No, myönnän, ettei se ole suuri.
— Entä itseäsi kohtaan?
— Voinhan suoda anteeksi heikkouteni synnit, mutta kunnioittaa niitä en voi.
— Suvaitkaa katsoa, teidän armonne; tuolla tulee kaksi miestä saman hevosen selässä, sanoi Juhana Turenpoika.
— He näkyvät vaihtaneen päitä, huomautti Måns herra, — suuremman miehen pää sopisi paremmin pienemmälle.
Kuningas ei vastannut. Tarkkaavasti katseli hän tulevia.
Samassa seisahtui hevonen. Pieni mies hypähti kiireesti alas ja juoksi ratsastavia vastaan.
— Eläköön kuningas Kustaa Eerikinpoika! huusi hän, heiluttaen lakkiaan.
— Aatami, sinäkö! huudahti kuningas iloisesti ja pidätti hämmästyneenä hevosensa.
— Kustaa herra! nyyhkytti kääpiö.