— Lystikäs veitikka! sanoi Måns herra.
— Hän onkin suosikkini, vastasi kuningas.
— Uskallanko kysyä miltä ajoilta asti?
— Ajoilta, jolloin emme me, minä ja te, Måns Bryntenpoika, vielä olleet tututkaan.
— Silloin minä kadehdin häntä.
— Siihen ei sinulla ole syytä; hän ei koskaan voi tulla kilpailijaksesi.
— Voipa kyllä, teidän armonne suosion etsimisessä.
— Sano mieluummin: luottamukseni löytämisessä; Aatamin ajatukset eivät hajaannu niin monelle eri taholle.
— Ja hän on sentään niin kauvan ollut herrastaan erossa.
— Minä en tähän asti ole ollut hänen herransa; hän on palvellut minua uskollisena ystävänä.