— Taitaapa tulla itse kuningas! huusi toinen, astuen hänen perässään.
— Taidattepa itse parhaiten tietää sen asian, sanoi mies muuttuneella äänellä ja kääntyi Kustaan puoleen.
— Kyllä se niin on, sanoi kuningas ja meni tupaan molempien herrojensa seuraamana.
— Ehkä te olette itse…? kysyi mies.
— Olen kun olenkin.
— Herranen aika! ja minä kun olin sellainen lärppähuuli!
— Ota nyt tästä kerrasta oppia ja pidä toisen kerran suu kiinni.
— Entä kuinka tältä kerralta sitte käy?
— Et saa tulla näkyviimme; muista, jatkoi kuningas ankarasti, — ettemme kärsi tottelemattomuutta.
Ääneti luikki talonpoika tiehensä.