Abbedissa nyökäytti päätään.
— Tahdon vastausta! huusi kuningas kiivaasti.
— Teen mitä ikinä voin noudattaakseni teidän armonne tahtoa.
— Sillä ehdolla te saatte asua täällä, mutta muistakaa, että se riippuu kuuliaisuudestanne.
— En tule unohtamaan ainoaakaan sanaa siitä, mitä teidän armonne on puhunut.
— Hyvä. Kuulkaa, arvelen että tässä joukossa on useita nuoria.
— Teidän armonne, luostarissa ei lasketa ikävuosia.
— Arvelen, että jokainen puolestaan sen kuitenkin tietää, ja että moni sydämestään haluaa takaisin maailmaan, elämään hyödyllistä elämää vaimona ja äitinä; tahdon sanoa teille kaikille: älkää antako väärän häveliäisyyden estää itseänne katkaisemasta kahleita, jotka mahtavat olla sietämättömät ja joilla totisesti ette palvele Jumalaa.
Heti sen jälkeen läksi kuningas seurueineen ja väkineen luostarista.
Måns Bryntenpoika vakuutti nunnajoukon liikkeiden kyllä todistaneen, että siellä oli useita nuoria.