— Sen saa tulevaisuus osoittaa; voutini Olavi Olavinpoika valvokoon tästälähin luostaria. Kerran kuukaudessa tulee hän tänne ja silloin saa joka nunna kääntyä hänen puoleensa pyytämään apua, jos hän sitä tarvitsee.
Abbedissa horjui niin, että muutamien nunnien piti tulla häntä tukemaan.
Kustaa hymyili nähdessään, mikä liike oli syntynyt nunnien riveissä.
Mutta kun abbedissan pyörtymiskohtausta yhä jatkui, rupesi kuningas epäilemään petosta ja virkkoi:
— Toivottavasti sisar ymmärsi minut?
Abbedissa selitti viittauksilla, ettei hän osannut puhua.
— No, sanoi kuningas, — odotetaan. Sillaikaa voivat upseerini tarkastaa luostaria ja minä puhuttelen nunnia.
— Tahtooko joku sitä? huusi abbedissa, kääntyen nunnien puoleen.
— Ei, ei, huusivat kaikki.
— Sanokaa siis te, sisareni, heille, kun vouti tulee, että se on kuninkaan tahto.