— Myönnän, että tämä asia suuresti loukkaa turhamaisuuttasi, nauroi kuningas.

— Onhan toki liikaa että aviomies ja kaksi rakastajaa yhtaikaa ovat samojen muurien sisäpuolella, ja kyllä minä siltä kavaltajalta naamarin riistän, kyllä minä näytän, että…

— Tässä piilee joitakin salajuonia, sanoi kuningas. — Kutsu Olavi
Olavinpoika tänne, mutta älä selitä mitään.

— Teidän armonne voi luottaa minuun.

Olavi Olavinpoika seisoi kumartaen kuninkaan edessä.

— Seuratkaa minua! Mene sinä edellä!

Kaikki kolme läksivät astumaan, herra Måns ensin.

— Tässä, teidän armonne.

— Ovi auki, käski kuningas.

— Minulla… ei ole avainta, vastasi vouti kalveten.