— Kuka? mikä?

— Tai oikeastaan hän pettää kapteeni Olavi Tystea, mutta aika jörön tähden?

— Cecilia rouvastako sinä puhut?

— Niin, teidän armonne.

— Ja sinä tarkoitat…

— Että hänellä on rakastaja, siitä panen pääni pantiksi.

— Sinä olet sekä kuullut että nähnyt väärin.

— En, teidän armonne, olen asiastani varma, ja jos minä olisin hänen miehensä, niin…

— Ehkä se oli juuri hän.

— Ei, olkaa hyvä ja katsokaa, tuossa hän seisoo pihassa keskellä sotamiesjoukkoa, tyynenä kuin viilipytty, ja minä…! Hän iski nyrkillä otsaansa, polki jalkaa maahan, ähki ja puhki ja käyttäytyi kuin hullu.