— Osaatko lukea minunkin silmistäni?
— En uskalla koettaa. Dorotea hymyili vaistomaisesti.
— Mitä hän sanoo noista kukkasista?
— Ne ovat hänen ainoana ilonaan.
— Mistä sinä niitä saat?
— Milloin mistäkin; nuo puolikuolleet löysin pihasta, ne ovat pudonneet neitien luhdista.
— Huomenna saat tuoreempia… mutta että hän todellakin luulee että minä…
— Jos tahdotte, niin…
— Ei, antaa hänen olla siinä luulossa, onnetonta pitää lohduttaa, jos voi…
— Hän on niin onneton ja tämä viimeinen…