— Minä sanon että tahdon ja lähden, huudahti Dorotea. — Älköön kukaan koettakokaan minua estää.
Samassa koputettiin oveen ja Aatami astui sisään; hän näytti väsyneeltä ja rasittuneelta.
— Oletko löytänyt heidät? huudahti Dorotea häntä rastaan.
— Olen. He tulevat.
Tyttö juoksi ikkunaan; hetken perästä hän kirkaisi läpitunkevasti.
— He ovat haavoittuneet, ehkä kuolleet! huusi hän epätoivoisasti.
Mette rouva kiiruhti myöskin paikalle ja näki ihmisjoukon hiljaa liikkuvan eteenpäin. He kantoivat välissään kahta paaria.
— Pyhä neitsyt! huudahti hän.
— Elääkö hän? kysyi Dorotea kauhistuneena.
— Elää, jalo neiti, hän elää. Katsokaa, ihmelääkäri joka tuossa astuu jälkimäisenä, antoi hänelle juomaa, joka vaivutti hänet uneen.