— "Kahdeksan tai kymmenen", vastasin minä.
— Sattumalta loin katseeni syrjään ja huomasin vihollisten joukossa yhden luostariveljistä; vaikka hän oli pukeutunut sotisopaan, tunsin villoista lampaani. Kahdeksan tai kymmenen kolmea vastaan, joista yksi aseeton! Jos siinä olisi tullut kysymykseen oikea painiskeleminen, niin olisimme saattaneet koettaa, mutta heillä oli kaikilla jouset, joten siitä olisi tullut täydellinen taistelu, ja meidän mahdoton puolustautua.
"Kiireesti tälle metsätielle"! sanoi Kustaa herra, ja me seurasimme häntä.
— Silloin alkoi nuolia lennellä ympärillämme, en käsitä etteivät ne sattuneet meihin, mutta kaikki hevosemme haavoittuivat ja minä putosin satulasta. Kun elämä on kysymyksessä, niin jalka on nopsa; toverini hyppäsivät hevosen selästä ja me pakenimme kaikki pieneen luolaan tai rotkoon, joka pistihe vuoren sisään; Kustaa herra työnsi minut kaukaisimpaan soppeen ja Torkel seisoi likinnä ovea.
— Tiheän pensaikon takana, huomautti Kustaa.
— Silloin astui esiin muuan, jota en tuntenut, ja sanoi, etteivät he Kustaa herralle tahtoneet tehdä mitään pahaa, mutta ritari Iivar Gryn oli polttanut heidän talonsa ja vienyt heiltä elukat; häntä he tahtoivat puhutella, pahaa tekemättä, jos hän vain vapaaehtoisesti lupaisi heitä seurata.
— Tiesin kyllä edeltäkäsin, että munkit tahtovat kostaa, jota pikemmin sitä parempi. "Hyvä", lausuin siis, "seuraan teitä".
— "Älä päästä häntä, Torkel", huusi Kustaa herra ja puhui sitte ulkopuolella seisovalle pirulle: "te ette saa häntä, ilman että raivaatte tien minun ruumiini yli, mutta muistakaa että herra Eerik Banér vaatii teitä tilinteolle…"
— Nyt he alkoivat keskustella, mutta saalis oli satimessa eivätkä he tahtoneet päästää sitä käsistään. Mutta samassa puhkesi rajuilma valloilleen, ympärillä ryski ja vonkui niinkuin maailman lopun edellä. Salama halkoili suuria kiviä, heitellen sirpaleet kauvas, puut nousivat juurineen maasta, ja koko ryövärijoukko läksi käpälämäkeen.
— Minä puolestani luulin viimeisen hetkeni tulleen, mutta iloitsin siitä että saisin lopettaa päiväni hyvässä, rehellisessä seurassa! — Iivar otti viinikannusta aika kulauksen ja kääntyi Torkelin puoleen: — jatka nyt, mutta pian.