Mutta kuningas ei enään tahtonut heitä kuulla. Hänen vihansa ei sentään koskaan ollut pitkäikäinen ja kun Juhana Turenpoika ja useat muut neuvoston herrat sitte pyysivät häntä leppymään, käski hän talonpoikia nousemaan ylös.
Nyt hän määräsi, että joka seurakunnan, joka ei vielä ole antanut kelloa, empimättä on se tehtävä, jotta kerrankin päästäisiin vapaaksi rasittavasta saksalaisesta velasta.
Sitte luettiin muutamia kirjeitä, jotka Ture Jönsinpoika ja Kustaa Trolle olivat lähettäneet Tanskaan ja jotka tarkoittivat karkoitetun Kristian kuninkaan vallan uudistamista hänen entisissä valtakunnissaan; sisällinen eripuraisuus on näiden hankkeiden paras liittolainen, sentähden täytyy maan välttämättömästi koettaa ylläpitää rauhaa ja pysyä ystävyydessä saksalaisten kaupunkien kanssa.
Kokous loppui, kuningas miehineen palasi kaupunkiin ja talonpojat erosivat kukin haaralleen, mutta jokainen heistä arveli, että lienee vain viisainta taipua kuninkaan tahdon alle; hän on ankara herra, vaarallista on joutua riitaan hänen kanssaan.
Ja senjälkeen näytti Kustaa kokonaan unohtaneen Taalainmaan. Muita maakuntia hän vaan koetti pitää vireissä voimissa.
Helsinglantilaisille myönnettiin verohelpoitusta ja useat maakunnat saivat pitää ja käyttää hyväkseen otettavaksi määrätyn kirkonkymmenysmakson.
Mutta erittäin ystävällisesti ja iloisesti kohteli hän Uplannin rahvasta, kutsutti luokseen määrätyn luvun miehiä kustakin kihlakunnasta, piti heille pidot ja antoi neuvoja ja opetuksia kuten hyvä isä lapsilleen.
Taalalaisilla oli ikäänkuin aavistus siitä, etteivät asiat nyt ole oikein, sentähden kävivät he joka päivä keihäs ja kaaripyssy kädessä, pitivät vartiomiehiä metsissä ja olivat sangen julman näköiset. Mutta kun ei Kustaata eikä sotajoukkoakaan kuulunut, eivät he oikein tietäneet, mihin ryhtyä.
Pitkäksi kävi laiskana kuljeskella metsässä, kun ei odotettua kuulunut; siten laiminlöivät talonpojat maanviljelyksen ja vaimot ja lapset saivat kärsiä puutetta. Sentähden päättivät he kaikki lähteä kotiin.
Vähitellen tasaantui tyytymättömyys, mutta ehdot, jotka he panivat ennenkuin lupasivat laskea aseensa lepoon, olivat niin mahdottomat, että heidän itsensäkin piti myöntää niiden mahdottomuus.