Hetkiseksi vaikenivat kaikki.
— Hän tahtoo säästää hänet itselleen! huusi sitte muuan miehistä vimmoissaan.
— Siihen me emme suostu! säesti toinen.
Kolmas uhkasi Lauria nyrkillään, mutta Lauri torjui iskun sellaisella voimalla, että hyökkääjä lankesi suinpäin laivankannelle.
— Odottakaa, kyllä me pian hänet kesytämme! Mutta silloin katsoi laivuri parhaaksi astua väliin; Ruotsista oli hänellä paljon hyötyä ja syytös tehtäisiin varmaan häntä vastaan, jollei hän puolustaisi ruotsalaisia, jotka hän hyvästä maksosta oli ottanut laivaansa.
— Katsokaa eteenne, hyvät herrat, sanoi hän, — laivalla olen minä johtajana eikä täällä saa häiritä ketään, olkoon hän mies taikka nainen.
— Miksi te otitte naisen laivaan?
— Minä lupasin hyvästä maksosta viedä tuon nuoren herran meren poikki; onko hän sitte mieheksi puettu nainen, sitä en tiedä eikä se ole minun asiani, mutta rauhassa minä hänet kuljetan hänen kotimaahansa, ja se, joka ei tottele käskyäni, joutuu nyrkkieni kanssa tekemisiin!
Laivuri hieroskeli suuria, känsäisiä käsiään ja loi uhkaavia katseita miehestä toiseen.
Ruotsalaisen voimia he jo olivat koettaneet, laivuri näytti vielä väkevämmältä ja mies, joka hoiti peräsintä, katseli hänkin heihin aika tuimasti.