— Mistä minä sitte hänet otan?

— Teidän viisas päänne kyllä keksii keinon.

— Hänen täytyy vihata kerettiläiskuningasta, kerettiläiskuninkaan lankeemus on hänen menestyksensä ehto!

— Måns Bryntenpoika on hyvää sukua ja saattaa vaatia ylhäisen morsiamen.

Rouva abbedissalle näkyi käyvän työlääksi lausua sanottavansa.

Herra Ture sen kyllä näki, mutta hän ei varmaan tietänyt, arvasiko hän oikein… Hänen täytyi varovasti tiedustella.

— Tietysti, sanoi hän painolla. Abbedissa vilkaisi häneen.

— Ymmärrättekö minut? kysyi hän ikäänkuin vaanien.

— Luulen ymmärtäväni, vastasi Ture herra syvästi huoaten.

— Maailma on niin paha, sanoi abbedissa, — että uskollisen kristityn täytyy riistää sydän rinnastaan ja heittää se susien syötäväksi.