Ylioppilaat pääsivät nyt vapaiksi ja koska ruoka tuli parempaa kuin olisi voitu toivoakaan, vallitsi laivalla suuri tyytyväisyys ainakin aluksi.
Mutta tyyntä kesti yhä eikä moneen päivään päästy juuri ollenkaan eteenpäin.
Ylioppilaat huvittelivat arpapelillä ja oluttuoppi kulki ahkerasti miehestä mieheen.
Laivuri istui usein pitkät ajat heidän kanssaan kajuutassa ja useimmiten puhelivat he silloin nuoresta tytöstä, joka ei viime aikoina ollut ollenkaan näyttäytynyt.
Kuka hän oli?
Miksei hän näyttäytynyt?
Tunsiko ruotsalainen hänet ennestään?
Olivatko he edeltäkäsin sopineet, että täällä tapaisivat?
Tällaisia kysymyksiä tehtiin tuhansittain laivurillemme, jonka kaikkiin täytyi vastata:
— En tiedä!