— He tahtovat saada käsiinsä tytön.
— Jos minulle jotakin tapahtuu, niin täytyy sinun pelastaa hänet.
— Olen jo ajatellut sinnepäin. — No mitä?
— Ruokakellaria!
— Siellä hän paleltuu!
— Hänellä on turkki.
— Ei se kelpaa, Edvin!
— Muuta neuvoa ei ole!
— Minäpä katson.
Ja Lauri hiipi alas pimeään, ikävään kellariin. Hän oli tosin monasti käynyt siellä noutamassa ruokaa, mutta tuon hyljätyn, onnettoman tytön pakopaikaksi ei hän ollut sitä ajatellut.