— Luottakaamme Jumalaan!
— Hän vaatii uhria!
— Niin, että uhraamme kaiken itsekkäisyyden, että uskomme ja nöyrästi luotamme häneen!
— Miksei hän meitä auta, nyt kun teidän tai minun henkeni on vaarassa.
— Kuinka te tiedätte, mitä hän aikoo tehdä?
— Tiedän, että Lutherin jumala on kylmä, tunnoton olento, joka ei armahda meitä tuskissamme, sentähden en voi enkä tahdo uskoa häneen.
Tyttö oli aivan epätoivoissaan; uhkaava vaara oli miltei vienyt häneltä kaiken mielenmaltin.
Niin omituisten tunteiden valtaan ei Lauri koskaan ollut joutunut, ja pitikö hänen ja saattoiko hän jättää hänet? Mutta ratkaiseva hetki oli tullut, kajuutassa häntä jo odotettiin… hän kuuli oven avautuvan…
Häntä huudettiin.
— Älkää menkö! pyysi tyttö tuskallisesti ja kietoi kätensä hänen kaulaansa.