— He tulevat tänne noutamaan minua…
Samassa sai laiva hirveän kolauksen.
Mitä se merkitsi?
Laiva keikahti pahasti, kuului huutoja, täräyksiä, voivotusta.
— Alas purjeet! huusi laivuri, mutta hänen äänensä oli käheä ja karkea.
— Nyt on myrsky! huusi Lauri ja riensi, Elisabetin rukouksia kuulematta, ulos; neljä miestä, nimittäin ylioppilaat, kieritteli kannella; laivuri seisoi mastoon nojaten, mutta hän oli niin humalassa, ettei hän saanut purjetta alas. Ruotsalainen kiirehti hänen avukseen.
— Hyvin tehty, mutisi hän. — Olisinhan minä tosin itsekin voinut sen tehdä!
Sitte hän seisahtui kokkapuun viereen, pidellen siitä kiinni molemmin käsin, ja viittasi Lauria luokseen.
— Oikeita juopporenttuja, kuiskasi hän hiljaa. — Älkää juoko, mitä he teille tarjoavat.
— En aiokkaan juoda.