— Lauri! virkkoi hän vihdoin selvästi. Lauri säpsähti.
— Älä mene luotani!
Tyttö kytki kätensä ristiin ja tuska kuvastui hänen suloisilla kasvoillaan.
Lauri kääntyi pois, sillä kiusaus oli hänet voittamaisillaan.
— Sinä olet isäni ja äitini ja veljeni!
— Niin olen! kuiskasi Lauri itsekseen ja riensi puhaltamaan hiiliä, jotta ne syttyisivät.
— Lauri! lausui tyttö valittaen.
Lauri puhalsi voimiensa takaa hiiliin ja kilisteli kattiloita paljon äänekkäämmin kuin tarve vaati. Äkkiä Elisabet sävähti istualleen.
— Olen taitanut nukkua!
— Herätinkö minä teidät?