— Säälistäkö?
— Sanokaa osanottavaisuudesta, molemminpuolisesta ystävyydestä.
— Miten minä sitte voin osoittaa ystävyyttäni?
— Osoitattehan sitä joka päivä.
— En, en voi niinkuin tahtoisin!
— Kas, nyt on juoma lämmintä, se tekee hyvää viluisille merimiehille.
Iloissaan siitä, että sai syytä jättää Elisabetin, riensi Lauri ulos.
Laivuri joi mielihyvällä lämmintä juomaa.
— Te olette kunnon mies, mestari Lauri, sanoi hän, — minun olisi pitänyt kohdella teitä toisin kuin olen kohdellut. Sanokaappa nyt, olitteko te molemmat jo edeltäkäsin liittoutuneet?
Viime sanoja lausuessa oli hän vienyt tuopin huulilleen ja tyhjensi sitä nyt, tuijottaen Lauria silmiin.