— Matkatoveri!
— Kuuluu alhaisoon!
— Ei neidin mielestä.
Kaisa muori sai kotiin lähtiessään runsaat lahjat ja Brigitta rouva meni tyttärensä luo.
— Olen ajatellut, alkoi hän, — että meidän pitäisi ottaa selvää siitä, kuka tuo henkilö oli, joka niin miehekkäästi sinua puolusti matkalla.
— Tahdotteko tehdä sen, äiti? kysyi tyttö kiivaasti, nousten istualtaan.
— Elisabet, sinä rakastat häntä!
— Kyllä, olette oikeassa! huudahti tyttö intohimoisesti, — ja minä kuolen, jos te vielä meidät eroitatte.
— Mutta ajattele, onneton…
— Äiti, minä rakastan häntä!