— Entä mikä hänen nimensä on?
— Rosanna.
— Ihmeellinen nimi.
— Se on hänen luostarinimensä, muuta hänellä ei ole.
— Sangen omituista. Niin, kyllä minä olen valmis milloin tahansa.
— Ensin teidän täytyy kuulostella, tahtooko Niilo Olavinpojan emäntä ottaa vastaan hänet.
— Kyllä, jos mies vain tahtoo!… Mutta voinhan minä kaikissa tapauksissa huomispäivänä käydä siellä. Saanhan siis sanoa, että te, mikäli mahdollista, autatte meitä?
— Kiihkeämmin kuin kukaan teistä olen minä toimiva, sillä kun te laimenette, niin minä yhä pysyn pystyssä.
— Me voitamme, siitä olen varma.
— Silloin veljeni, piispa, palaa, virkkoi abbedissa pontevasti, — ja kirkko pääsee entiseen mahtavuuteensa.