Ensi työkseen tervehti hän morsianta, hän tahtoi katsoa häntä silmiin, mutta hänen silmänsä olivat maahan tähdätyt.
Sitte tervehti kuningas hänen äitiään ja sisartaan.
Vihdoin sai hän tervehtiä omaisiaan.
— Jumalan kiitos, että olemme kotona, kuiskasi Margareeta rouva.
Kustaan ympärillä oli niin paljon iloisia, nuoria kaunottaria, että hänen sydämensä lämpeni heidän likeisyydessään.
Sitte tarjosi hän prinsessalle käsivartensa, taluttaaksensa hänet laivasta maihin.
Hän teki taaskin syvän niiauksen ja tarttui tarjottuun käsivarteen.
Tähän saakka oli suuri ihmisjoukko pysynyt alallaan, mutta nyt alkoivat ihmiset tungeskella likemmä, oikein näkemään komeutta.
Mutta vahti ei päästänyt heitä ja ainoastaan likinnä seisovat näkivät, että kuninkaan marski, Lauri Siggenpoika talutti prinsessan äitiä; sitte seurasi pitkä jono vieraita rouvia ja neitejä, ja vasta heidän perässään astelivat ruotsalaiset.
Mutta kun kuninkaalliset olivat menneet, alkoivat kielet oikein liikkua.