— Mutta ylpeältä.
— Enemmän minä vaan pidin meidän omista ruotsalaisistamme.
— Kyllä, ei niissä saksalaisissa ollut yhtään niin kaunista.
— Ja jokainen hymähteli ja katseli mielitiettyään.
— Margareeta rouva oli myöskin mukana.
— Näittekö kuinka hänen silmänsä harhailivat?
— Hakivat kai kreiviä.
— Tietysti. Missähän hän lieneekin?
— Tietysti toisen luona! Sanoja säesti raaka nauru.
— Kuninkaan ei pitäisi kuljettaa maahan niin paljon ulkomaalaisia.