— Hänen sisarensa ei olisi tarvinnut mennä naimisiin sellaisen kanssa.
— Ulkomaalainen kerjäläinen on aina parempi kuin ruotsalainen.
Näitä jutellen likeni kansanjoukko linnaa.
— Koskahan häät vietetään?
— Kaiketi ovat pidot ensin valmistettavat.
Ja tyyntyneenä hajosi kansanjoukko, mikä meni markkinatouhuun, mikä kotiaskareihin.
Mutta kukaan ei pitänyt tulevasta kuningattaresta.
Itselleen koetti Kustaa uskotella, että hän on äärettömän ujo; vaivoin sai hän häntä edes vastaamaan "kyllä" ja "ei" kysymyksiinsä, vaikka äiti ja sisar vakuuttivat, että hän heidän seurassaan on erittäin puhelias.
Kustaa esiintyi nyt koko rakastettavuudessaan. Hän kuvitteli jo rakastavansa noita kylmiä välinpitämättömiä kasvoja, jotka eivät koskaan katselleet häneen, joitten huulilta ei ainoakaan rakastavainen sana tunkenut hänen korvaansa. Hän tahtoi luoda iloa ja onnea nuoren morsiamensa ympärille ja hän toivoi, että rakkaus maahan ja kansaan, joka täytti hänen sydämensä, vähitellen valtaisi hänetkin.
Äidistä, herttuattaresta, ei hän ensinkään pitänyt; hän oli terävä eukko, joka mielellään hyvillä neuvoilla olisi tahtonut sekaantua sisälliseen talouteen, jollei Kustaa hienosti olisi osannut vältellä häntä.