Korkealla, komealla lavalla istui nuori kuningatar äitinsä ja sisarensa välissä ja molemmin puolin heitä Margareeta rouva ja rouva Ebba Vaasa.
Heidän takanaan oli suuri joukko rouvia ja neitejä; kokonaisuus muodosti ikäänkuin kukkalavan, täynnä ihanimpia ruusuja ja liljoja.
Vastaiselle puolelle salia oli tehty pienempi lava. Siellä istui kuningas ja paljon korkeita herroja.
Mutta aitauksen sisässä ratsastivat rautaan puetut ritarit edestakaisin. Heidän komeat hevosensa tepastelivat ja itse he heiluttelivat keihäitään, valmiina taistelemaan kunniansa ja naisensa edestä.
Jokaisen olkapäähän oli kiinnitetty nauha ja Kustaan silmät hakivat nuorten, kauniiden naisten parvesta nauhojen antajattaria.
Mutta ympärillä seisoi ääretön kansanjoukko ihailemassa komeutta ja lausumassa arvosteluja, säätyyn ja onnen antimiin katsomatta.
Kun torventoitotuksilla sitte ilmoitettiin, että kaikki on kunnossa, syntyi hetken hiljaisuus.
Komea herra ratsasti radalle; antaessaan hevosensa siinä tepastella, näytti hän reippaalta ja urhoolliselta.
Se oli holsteinilainen Schak von Ahnefeld, joka oli tullut morsiamen seurueessa.
Korkealla äänellä hän saksaksi kehoitti ruotsalaisia herroja kamppailemaan kanssaan.