— Mitä pidät juhlasta?
— Kysy sitä kuningattarelta.
— Hän istuu nyt äitinsä parissa enkä tahdo heitä häiritä; sitäpaitsi puhuisin sinun kanssasi.
— Puolisostaniko?
— En. Miksi sinä kalpenet?
— Sinä olet hänelle pahoillasi, Kustaa.
— Hän ei ole osoittanut ansaitsevansa luottamustani.
— Ehkä ovat vaatimuksesi olleet liian suuret?
— Hän tahtoi itsepintaisesti päästä Lyypekkiin ja väitti varmaan pakoittavansa kaupungin vähentämään mahdottomia vaatimuksiaan, ja sensijaan suostui hän kaikkiin lyypekkiläisten pyyntöihin.
— Minä tiedän kuinka hän kärsi… pelkäsin hänen surevan kuoliaaksi… sitte minä läksin kotiin edeltäpäin, mutta tuo onneton tapaus Jönköpingissä tuli eteen…