Kuningas kysyi mikä häntä vaivaa.
— Minä pyydän teidän armoltanne eroa virastani, sammalsi hän. —
Aion ulkomaille palvelukseen.
— Eikö nyt kukaan kaunis neitonen ole kiinnittänyt sinua tänne?
Mies punastui korviin saakka.
— Tule luokseni huomenna kello yksitoista, niin saamme puhua asiasta.
Kuningas läksi sitte Margareeta rouvan luo ja istuutui hänen viereensä.
— En ikinä voi unohtaa vankeuttani Jönköpingissä, huokasi Margareeta rouva.
— Sen sait kärsiä minun tähteni!
Kustaa oli kuullut tuon valituksen vähinten kaksikymmentä kertaa.
— Siksi sen kestinkin.