— Kokonaan.
— Kutsuppa tyttö tänne, mutta älä itse tule.
Nuori neiti oli kuin upea kukka; elämänhalu säihkyi hänen tuoreista, loistavista sinisilmistään ja hymyili huulilta, joiden alta paljastui valkea hammasrivi.
Ilokseen kuningas häntä katseli.
— Oletko tanssinut paljon?
— Koko illan, teidän armonne.
— Eikö pikku jalka ole väsynyt?
— Ei se koskaan väsy!
— Eikö sydän sitte ole kieltänyt?
— Sydänkö? Tyttö loi silmänsä maalian.