— Eikö sydän sitte sano mitään?
— Sanoisi kyllä… jos uskaltaisi, kuiskasi neito.
— Tietysti se uskaltaa! Kerroppa minulle, mitä se sanoo? Kuningas istutti hänet rinnalleen, selinpäin äitiin.
— No, miten asiat edistyvät?
— Eivät ensinkään!
— Kuiskaappa korvaani alkukirjain! Birgitta painui häntä likemmä ja kuiskasi:
— B!
— Sanoppa vielä toinen.
— N!
— Oikein! Nyt suutelen sinua ja sanon koko nimen. Ja kuningas suuteli häntä ja kuiskasi: — Birger Niilonpoika!