— Tosin, mutta ne saattavat olla naamareja.
— Naamareja me kaikki kannamme!
— Niin, suru painaa teitä vielä.
— Se ei koskaan minua heitä.
— Ja kuitenkin on teidän kotinne rauhallisin, iloisin ja onnellisin, minkä olen nähnyt.
— Minulla on tyttäreni!
— Niin, he ovat sen päiväpaisteena; mikseivät he kaikki päässeet häihin?
— Teidän armonne, he viihtyvät kotona.
— Birgitta näkyy viihtyvän täälläkin.
— Pelkään liiankin hyvin!