— Mistä syystä?
— Hän rakastaa minua enemmän kuin häntä!
— Mutta eikö hänen sydämensä voi rakastaa teitä molempia?
— En tiedä! Pyhä Jumalan äiti, kun emme ikinä olisi tulleet tänne!
Kustaa huomasi, ettei tältä taholta ollut mitään voittamista.
— Kuinka minun suloinen, ihana Margareeta impeni jaksaa? kysyi hän.
— Margareeta on lapsi! sanoi äiti.
— Mutta suloisin, minkä ikinä olen nähnyt, puhui kuningas vilkkaasti. — En koskaan unohda noita suuria, sinisiä silmiä, jotka kerran hääpidoissa minuun katselivat, muistattehan, Ebba rouva!
— Muistan. Ja Margareeta muistaa myöskin!
Pian läksi kuningas Ebba rouvan luota, mielessään harmitellen, ettei ollut saanut mitään aikaan.