— Saanko tarjota teille käsivarteni, kälyni? Ebba rouva nousi pelästyneenä.
— Teidän armonne!
— Ettehän toki ota takaisin sanaanne?
— En suinkaan!
— No, ettekö tiedä, ettei koskaan pidä heittää huomiseksi, mitä tänään voi tehdä?
Lempeän väkivaltaisesti otti hän hänen käsivartensa ja lausui ääneen:
— Jalo kälyni, rouva Ebba Lejonhufvud on sallinut minun ruveta
tyttärensä naittajaksi, jolla perustuksella täten kihlaan jalon
Brigitta Eerikintyttären urhoolliselle ritarille herra Kustaa
Olavinpoika Stenbockille!
Näin sanottuaan liitti kuningas nuorten kädet yhteen ja syleili heitä sydämellisesti.
Mutta samassa näki hän heidän molempien, unohtaen koko ympäristönsä, polvistuvan äidin eteen.
Pelästyneenä tahtoi Ebba rouva nostaa heidät ylös, mutta he pyysivät polvillaan hänen siunaustaan.