Silloin laski äiti kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Kohtaus teki valtavan vaikutuksen, sillä se erosi niin räikeästi ympäristöstä.

Ja kun tämä pari sitte kierteli pitkin salia ottamassa vastaan onnentoivotuksia, niin ei sille lasketeltu niin paljon leikkipuheita kuin ensimäiselle parille.

Taas alkoi musiikki soida ja tanssi käydä hurjissa pyörteissä.

Kahdeksan päivää kesti iloisia häitä.

Sitte läksi herttuatar tyttärineen ja Kustaa saattoi heidät matkalle.

Kotiin palatessaan päätti hän tästälähin uhrata koko elämänsä ja kaikki voimansa synnyinmaalle. Hän kyllä oli huomannut, ettei hänen avioliittonsa tule onnelliseksi, mutta eihän asia enään ollut korjattavissa, piti siis koettaa kärsiä ja tehdä elämä niin siedettäväksi kuin suinkin. Saattaisi ehkä sattua seikkoja, jotka likentäisivät puolisoja.

Tyhjältä tuntuu, kun ei ole ketään, jonka puoleen täydellisellä luottamuksella voisi kääntyä!

Hojan kreiviin ei ollut luottamista. Hän oli hääjuhlaa aikana käyttänyt hyväkseen Kustaan iloista mielialaa ja pyytänyt häneltä lisää läänityksiä. Ja kun Kustaa kielsi, niin rupesi hän uhkailemaan… Hävytön mies, hänen oli kuningasta kiittäminen kaikesta ja nyt hän loi häneen kateellisia katseita!

Huomenlahjaksi oli kuningas antanut kuningattarelleen Kalmarin linnan, kaupungin ja läänin sekä koko Ölannin ynnä Borgholmin linnan; sensijaan kerrotaan kuningattaren lausuneen esirukouksen taalalaisten puolesta, jolloin he taas vuorostaan "kiittivät armollista rouvaansa hänen lempeästä rukouksestaan ja selittivät, että he ovat valmiit häntä verellä ja hengellä puolustamaan".