— Teidän täytyy kätkeytyä, lisäsi Olli.
— Mihin?
— Sysimiiluun.
— Sysimiiluunko? toisti Maunu.
— Niin, sysimiiluun! huudahtivat naiset.
— Minä olen sen järjestänyt niin, että luulen isännän tulevan tyytyväiseksi.
— Ja minä olen sinne vienyt mitä parhaimpia ruokia, sanoi Leena.
— No, kävittekö yhdessä?… Maunu loi vilahdukselta silmänsä naisiin ja laski kätensä Ollin olkapäälle. — Näetkö nyt, että rahalla saa, vaikka mitä.
Olli kääntyi surumielisenä poispäin.
— Isä kulta, emme me rahojesi tähden sinua auta, itseäsi me ajattelemme, sanoi Leena.