— Tahdoin vain käydä katsomassa miiluani ennenkuin lähden kotoa; ja hiilenpolttajalle minä annan matkapassit!
— Miilu on hyvässä kunnossa!
— Eipä minusta!… Poika taas saa selkäänsä. Maunu Niilonpoika asteli sotamiesten edellä, poraellen itsekseen kuin puuropata.
Mutta kun he tulivat Aspebodaan, päästivät sotamiehet ilohuutoja.
— Isä, isä! huudahti Leena peloissaan. Muori seisoi jäykkänä, liikkumattomana.
— Oletteko saaneet jotakin suuhunpantavaa? kysyi Maunu.
— Olemme kyllä.
— Mutta nyt tarjoan minä itse joka miehelle pikarillisen viiniä.
Se ei tietysti miltään taholta herättänyt vastustusta. Maunu Niilonpoika täytti itse pikarit ja kun kaikki muut olivat ottaneet, joi hänkin.
— Nyt juon omia hautajaisiani, sanoi hän nauraen.