Mutta Maunu Niilonpoika katseli häntä nyt aivan toisin silmin kuin ennen.
Hän sai nykyään olla melkein aivan vapaana, mutta silti pysyi hän tottelevaisena tyttärenä.
Maunun täytyi saada tietää, miten asian oikeastaan oli.
Hän lähetti sentähden Leenan kaupungille tekemään jotakin ostosta.
— No, onko palvelusväki paikoillaan? kysyi Maunu vaimoltaan.
— Kyllä, kukaan ei muuta Aspebodasta.
— Hm, ajattelin vain, että ehkä hiilenpolttaja…
— Olliko? Voi, voi!
— No mitä?
— Hän tekee niinkuin muutkin.