— En, jään tänne.
Kokous kesti aamusta iltaan. Viisi miestä mestattiin, itselleen kauhuksi ja muille varoitukseksi, ja heidän päänsä naulattiin lautaan, joka kiinnitettiin korkeaan paaluun muistoksi ja varoitukseksi kaikille ohikulkeville.
Maunu Niilonpoika, Antero Pietarinpoika, vouti Ingel Hannunpoika ynnä muutamat muut vietiin vangittuina Tukholmaan ja saivat istua siellä kokonaisen vuoden, ennenkuin päätettiin minkä tuomion he saisivat.
Jos muistamme miten reippaasti Kustaa tavallisesti langetteli tuomioita julkisesta kavalluksesta, niin täytyy meidän hämmästellä tätä pitkää viivytystä. Mutta syy siihen on selvä.
Kustaa ei ollut unohtanut aikaa, jolloin hän köyhänä pakolaisena piiloitteli metsissä ja pui viljaa Antero Pietarinpojan riihessä; ja kerran oli Maunu Niilonpoika Ornäsissä kieltäytynyt ottamasta häntä kiinni. Molemmat miehet olivat olleet hänen uskollisia ystäviään ja nyt piti hänen surmata heidät… Mutta olihan sittemmin todistettu, että he olivat olleet mukana maatansa kavaltamassa, ja ainoaksi syyksi oli ilmoitettu, että heitä oli houkuteltu. Ylpeys ja turhamaisuus näyttivät sokaisseen Maunu Niilonpojan.
Hän oli sittemmin houkutellut paulaan Antero Pietarinpojan.
Kuningas olisi ollut anteeksiantamattoman heikko, jos hän, nähden vääryyden, ei olisi jakanut oikeutta. Heikko hän ei saanut olla, jos mieli voimakkaasti vaikuttaa levottomiin, horjuviin ja uljaista muistoistaan kerskaileviin taalalaisiin.
Maunu Niilonpoika istui tyynenä ja levollisena vankeudessa ja järjesteli suurella ahkeruudella papereitaan, jotta hän saattaisi antaa täydellisen kertomuksen neuvoston edessä, sillä sen eteen hän tiesi ennemmin tai myöhemmin tulevansa kutsutuksi.
Muori kävi häntä kaksi kertaa tervehtimässä. Hän oli tullut hyvin laihaksi ja silkkipukunsa oli hän kokonaan jättänyt. Suurella tarkkuudella teki hän selkoa taloudestaan ja Maunu Niilonpoika jakeli hänelle määräyksiään, ikäänkuin hän olisi ollut varma siitä, että hän pääsee takaisin Aspebodaan.
Leena seurasi aina hänen mukanaan, yhtä kalpeana, laihana ja äänettömänä kuin ennenkin.