— Tyttö taitaa olla määrätty luostariin… Ehkäpä Thord Bonde ottaa vastaan hänet… niin saa talon nuori tytär kilpailla Rosannan kanssa ritarin suosiosta.
— Olettepa te varma Måns Bryntenpojasta.
— Minulla on syytä varmuuteeni.
— Mitä syytä?
— Hän kärsii ylenkatsotun rakkauden tuskia ja oleskelee paraikaa maatilallaan.
— Onko hänen ja kuninkaan väli rikkoutunut?
— Ei vielä, he ovat siinä taitteessa.
— Minä en kai saa rauhaa teiltä, jollen suostu, sanoi Agneta rouva, hymyillen lempeintä hymyään, — mutta millä perustuksella hän oikeastaan voi tulla tänne?
— Eiköhän olisi paras seuranaisena?
— Todellakin, niin voin pitää heitä silmällä; Måns herra ei ole ujo.