— Ei, sanoi Agneta rouva ilkkuen, — hän tietää ettei herrani pidä siitä.
— Hm, minä myönnän… mutta jos meillä nyt on tällainen syy, että mahdollisesti voimme voittaa hänet puolellemme, niin ovat kaikki epäilykset poistettavat.
— Ja minunko pitäisi katsella… ei ikinä, ei ikinä!
— Niinkuin tahdotte; minun täytyy sitte kääntyä toisaalle, sillä
Måns Bryntenpoika on voitettava.
— Tämä on inhoittavaa peliä!
— Sitä en myönnä. Tuo nuori tyttö ei tiedä mistään, mutta hänen luja uskonsa pyhään kirkkoomme ja hänen tavaton kauneutensa voittaa ja lumoo urhean ritarin ja silloin hän on valmis taistelemaan hänen uskonsa puolesta ja voittamaan.
— Entä sitte?
— Sitte ei mitään muuta. Tyttö on täyttänyt tehtävänsä ja palaa luostariin, jossa hänet vihitään nunnaksi. Hurskaat ystävättäret saavat lohduttaa häntä.
— Minun puolestani hän mielellään saisi naida hänet, sanoi Niilo herra.
— Sellainen epäsäätyinen avioliitto!