— Karannut nunna! huokasi Agneta rouva.
— Måns Bryntenpojan suosiota ei kukaan vielä lie hyljännyt, sanoi
Niilo herra matalalla äänellä.
— Mutta hän ei koskaan ole unohtanut, että kunniallisille rouville tulee osoittaa kunnioitusta, vastasi Agneta rouva hiukan punastuen. — Eihän kukaan voi kieltää häntä ihailemasta kauneutta, vai kuinka, herra Ture?
Hän ojensi Turelle kätensä, jota tämä tulisesti suuteli; Agneta rouva oli kaunis nainen, Ture ei ollenkaan ihmetellyt Måns Bryntenpojan käytöstä.
— Mutta jos hankkisimme tänne toisen! Tämä lause vaati likempää selitystä.
Ja Ture herra kertoi, että löytyi nuori tyttö, joka oli saanut kasvatuksensa Pyhän Klaaran luostarissa, joka oli oikein ensi luokan kaunotar ja joka vihasi kerettiläiskuningasta.
— Ettehän vaan tarkoittane, että meidän pitäisi ottaa hänet taloomme! huudahti Agneta rouva.
— Miksei? sanoi herra Niilo.
— Ei ikinä, ei ikinä! vastusteli rouva loukkaantuneena.
— Arvelin vaan, että herra Måns silloin usein tulisi käyneeksi täällä… käyhän hän muutenkin…