Rouva Ebba Vaasa oli ilolla ottanut vastaan jalon ja arvossa pidetyn vieraan ja molemmat rouvat istuivat nyt kunniasijalla, jutellen menneistä ja nykyisistä ajoista. Sillaikaa kertoili Svante herra neitosille uutisia hovista, josta hän hiljan oli tullut.

— Tunnustan, virkkoi Ebba rouva, — että melkein pelästyin tuota kiireellistä kihlausta; eiväthän he olleet nähneet toisiaan kuin hääretkellä.

— Mutta olivat luultavasti silloin olleet yhdessä sitä enemmän, sanoi Kristina rouva hymyillen.

— Paras olisi ollut, ettei Brigitta olisi lähtenyt koko matkalle…

— Tarkoitat, ettei Margareeta Hoja…

— Ole oikein sopiva… nimittäin hänellä on niin paljon muuta ajattelemista…

— Mutta olihan hänen oma tyttärensäkin mukana.

— Minulle hän sanoi, ettei hän ollut aavistanutkaan, että hänen tyttärensä piti Birger Niilonpojasta.

— Sitte ei hän ole paljonkaan seurannut tytärtään.

— Meidän kesken sanoen: Margareeta on muuttunut.