— Hän ei ole onnellinen, virkkoi Kristina rouva.
— Syy ei ole siinä, ettei hän rakastaisi miestään.
— Hänen ikäisenään ei pitäisi näyttää sitä; sen uskalsin jo kerran sanoa hänelle.
— Siitä ei hän kai pitänyt.
— Hän vimmastui niin, että minä ihan pelästyin.
— Sellainen hän on… ja kreivi… niin, päättyköön asia paremmin kuin miltä näyttää.
— Kuningas luottaa häneen — toistaiseksi.
— Hän osaa voittaa mielet. Sitäpaitsi on hän ulkomuodoltaan aika muhkea.
— Niin. Toivottavasti hän nyt ei petä kumpaakaan. Mitä te ajattelette kuninkaallisesta avioliitostamme?
— Sääli kuningas Kustaata! huudahti Kristina.